Kuka onnistuu? Tuloksellisuus ja hyvä suoriutuminen on tiimityötä eikä sankaritekoja
Oletko koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa koit, että kiitos hyvin tehdystä työstä ei saavuttanut kaikkia asianosaisia tai saanut itsesi kiinni miettimästä, mikä toisen osaamisessa tai motivaatiossa on vikana, kun hän ei onnistu työssään?
Meillä on paljon uskomuksia, että onnistuminen ja suoriutuminen on yksilöstä ja hänen ominaisuuksista, toiminnasta ja käyttäytymisestä kiinni. Kirjoitin edellisessä blogissani huomioita siitä, kuinka yhteisö voi vahvistaa ja tukea työnimun kokemusta. Tässä kirjoituksessa keskityn nostamaan esiin huomioita, jotka laajentavat ajatteluamme suoriutumisesta yksilöinä kohti suoriutumista ja onnistumista tiiminä ja yhteistyössä.
Työssä onnistuminen on joukkuelaji, jossa myös sattumalla on osuus
Meillä elää melko voimakas yksilökeskeisyyden korostuneisuus, kun tarkastelemme työssä onnistumista ja suoriutumista. Sinänsä tämä on paradoksaalista: tiedämme – ja nyt konkreettisesti elämme ajassa – jossa työelämä on yhä kompleksisempi ja vaikeammin ennustettavissa ja jossa onnistuminen edellyttää nimenomaan enemmän yhteistyötä ja erilaisten näkökulmien huomiointia samanaikaisesti. Näin ollen terävä-älyisinkään yksilö ei aidosti onnistu yksin tai yksilöllisten ominaisuuksiensa ansiosta, vaan onnistunut – tai epäonnistunut – lopputulos on aina monen tekijän summa. Olemme usein taipuvaisia aliarvioimaan kontekstin vaikutusta lopputulokseen: tyypillisesti ylikorostaen omia yksilöllisiä ominaisuuksia onnistuessamme ja tilannetekijöitä epäonnistuessamme ja valitettavasti juuri päinvastoin toisia arvioidessamme (nk. attribuutioerhe).
Tiesitkö, että tiimin sosiaalinen älykkyys ennustaa suoriutumista paremmin kuin tiimin yksilöiden älykkyys? Vuorovaikuksen laatu ja tiimin jäsenten herkkyys huomata toisten tarpeita ennustavat tiimin kykyä suoriutua paremmin kuin sen jäsenten mitattu älykkyysosamäärä (Woolley & al 2010). Työyhteisön toimivuudella ja yhteistyöllä on myös yhteys asiakaskokemukseen. Yhteisössä vallitseva toimintakulttuuri, tiimin koheesio ja koettu psykologinen turvallisuus eivät pelkästään edistä yhteisön jäsenten hyvinvointia ja vahvista työnimua vaan heijastuvat myös mm. asiakaspalvelun laatuun ja kykyyn ratkaista asiakkaan tarpeita innovatiivisemmin.
Autonomia tarvitsee rinnalleen rakenteita
Julkaisimme hetki sitten Työntekijäkokemus 2020 tutkimuksen tulokset. Tuloksissa merkille pantavaa oli, että työn autonomisuus ei välttämättä aina paranna työntekijäkokemusta vaan saattaa heikentää sitä. Samansuuntaisia tuloksia voi myös lukea hiljattain julkaistusta tutkimuksesta, jossa huomattiin, että työn autonomian rinnalle kaivataan nimenomaan lisää rakenteita ja ohjausta, koska kovin moni työ tehdään nykyään yhteistyössä toisten kanssa – ja yhteistyö käy haastavaksi, jos yhteistyön tekemistä ei koordinoida. Tarvitsemme ja kaipaamme siis yhteisiä rakenteita ja yhdessä sovittuja toimintaperiaatteita; yhteisen kartan.
Luo pohja onnistumiselle – vahvista yhteenkuuluvuutta
Autonomian rinnalla tarvitsemme yhteenkuuluvuutta. Ihminen on läpikotaisin sosiaalinen olento ja aivomme peilaavat jopa useita kertoja sekunnissa, kuinka asemoidumme suhteessa toinen toisiimme. Kannustavat kohtaamiset, arvostava yhteistyö ja vastavuoroisuus sekä niistä aiheutuneet myönteiset tunteet lisäävät niin yksilöiden kuin tiimien kykyä huomata uusia näkökulmia, ratkaista ongelmia luovemmin ja pitkällä tähtäimellä rakentavat pysyvämpiä voimavaroja: sinnikkyyttä, resilienssiä ja toimijuuden kokemusta. Resilienssi, jonka herkästi näemme yksilön voimavarana, on myös tiimin voimavara, joka näkyy sen kyvyssä hyödyntää tiimin jäsenten vahvuuksia ja osaamista erityisesti haastavissa tai nopeasti muuttuvissa tilanteissa (Lipponen 2020).
Palaute on tärkeä yhteisön työkalu onnistumisen johtamisessa – oikein käytettynä. On kovin tehotonta sparrata ja reflektoida yhdessä oppimista ja suoriutumista, jos työtä ei nähdä yhteistyönä, jossa niin yksilöiden kuin kontekstin merkitys huomioidaan. Haastaviksikin koetut palautetilanteet voivat näyttäytyä uudessa valossa, kun niitä lähestytään yhdessä tarkastellen sen sijaan, että pyritään kertomaan toiselle, miten asian olisi pitänyt mennä huomioimatta kontekstia.
Miten vahvistaa yhteistä onnistumista tässä ajassa?
Tyypillisesti onnistumiset ruokkivat onnistumista ja epäonnistumiset epäonnistumista, koska sisäistämme meihin kohdistetut odotukset. Näin ollen yhteisön merkitys työssä onnistumisen ja tuloksellisuuden kannalta on perustavanlaatuinen ja me kaikki voimme aidosti vaikuttaa siihen, synnytämmekö toisissa tunteen onnistumisen mahdollisuuksista osoittamalla arvostusta ja luottamusta toisen voimavaroja ja kykyjä kohtaan ja elämmekö todeksi ajatusta, että kukaan ei voi epäonnistua yksin.
Vaikka moni meistä työskentelee fyysisesti toisistamme etäällä tällä hetkellä, vaatii ennakoimaton toimintaympäristö jatkuvaa yhteydenpitoa ja yhteisen suunnan kirkastamista. Keskeisessä roolissa on, kuinka yhteisössä määrittelemme halutun suunnan ja osoitamme toinen toisillemme, että jokaisella yhteisön jäsenellä on merkittävä rooli sekä yhteisön olemassaolon että tuloksellisuuden kannalta.
Mitä siis voit tehdä nyt?
- Puhu enemmän meistä kuin minusta
- Kysy enemmän kuin kerro
- Huomioi onnistumisia
P.S. Tämäkään teksti ei syntynyt ainoastaan omista käsistäni ja ajatuksistani vaan on yhteistyön tulosta: sekä kollegoiden ja asiakkaiden kanssa sparrailun että monien tutkijoiden ja kirjoittajien ajatuksista inspiraationsa ammentanut.