Mitä ajattelen johtamisesta = mitä ajattelen ihmisestä

Kukaan ei aloita päiväänsä ajatellen: ”Hmm, missäpä voisin tänään epäonnistua”. Ihminen on onnellinen, kun hän saa asioita aikaiseksi yhdessä muiden kanssa ja voi kantaa oman kortensa kekoon. Ihminen haluaa kehittyä ja tehdä itselleen merkityksellisiä asioita.

Johtaminen on pohjimmiltaan hyvin yksinkertaista vuoropuhelua ja yhdessä tekemistä. Miksi olemme yhdessä ja mihin haluamme mennä. Mitä vahvuuksia kukakin tuo yhteiseen tilaan, mitä kenenkin pitää tehdä ja millä tapaa, jotta pääsemme määränpäähän. Millä keinoin ja työvälinein perille on mahdollista päästä ja mikä voi hankaloittaa matkantekoa. Mitä silloin sanotaan ja tehdään, kun asiat eivät sujukaan, kuten on ajateltu. Kuka jeesaa ketä vai muutetaanko suuntaa.

Johtaminen on palvelemista ja vastuunkantoa, oman egon unohtamista. Ei ole kysymys minusta vaan meistä. Ei ole kysymys huippuyksilöistä vaan huipputiimistä. Johtajuutta ei määritä asemavalta vaan se, haluavatko muut seurata sinua. Kuka tahansa voi olla johtaja, mutta harva on. Johtaminen on rankkaa. Helpompaa voi olla seurata tai olla seuraamatta tai vaikkapa huudella sivusta, likaamatta käsiään. Mutta kuten Brené Brown sanoo:

En ole kiinnostunut palautteestasi, ellet ole kanssani kehässä saamassa turpiisi.”

Tuo lause sisältää myös johtajuuden ytimen – oman haavoittuvuuden näyttämisen ja esimerkkinä toimimisen. Riittävän lähellä mutta tarpeeksi kaukana.

Jotta voi oppia ja kehittyä ihmisenä, pitää pystyä näkemään itsensä raatorehellisesti. Ei sellaisena kuin haluaisi olla, vaan sellaisena, kun juuri nyt on. Johtajan tehtävänä on auttaa kanssakulkijoitaan näkemään itsensä sellaisena kuin he ovat – ja miksi he voisivat tulla. Se tarkoittaa myös sitä, että johtaja näkee itsensä realistisesti ja on sinut omien varjojensa kanssa. Palautetta pitää antaa niin, että toinen ei muserru sen alle tai jää ihmettelemään, mistä ihmeestä tuo toinen oikein puhuu? Palautteessa on kysymys teoista, ei kokonaisesta ihmisestä, joka on paljon monimutkaisempi kokonaisuus. Palaute voi olla kovaakin, jos se annetaan rakkaudesta käsin. Silloin ihminen kehittyy ja hyödyntää koko potentiaaliaan. Piilaakson huippukoutsin Bill Campbellin coachaava palautelause oli ”pää pois takamuksesta”, kun joku ihminen hänen mielestään piti palauttaa maan tasalle. Asiat pitää nähdä sellaisina kuin ne ovat juuri nyt eikä haihatella.

Jokaisella ihmisellä on taakkoja ja murheita, joita et välttämättä näe. Mitä jos kohdatessasi toisen ihmisen, lähestyisit häntä myötätuntoisesti ja rakkaudesta käsin? Antaen hänelle aikaa, jotta luottamus voi rakentua. Vaatien, että hän kantaa oman kortensa kekoon, mutta ymmärtäen, että aina korsi ei voi olla raskain mahdollinen. Katsoen häntä silmiin sanoen: olet minulle tärkeä koska olet olemassa, et vain sen takia minkälaisia suoritteita pystyt tuottamaan. Sinun ajatuksesi ja tunteesi ovat tärkeitä ja voit ne avoimesti ilmaista yhteisössämme. Meillä ei ole yhtä ainoaa totuutta, vaan voimme katsoa asioita monesta eri kulmasta ja olla eri mieltä. Voimme myös riidellä, kunhan sovimme riitamme emmekä loukkaa ketään menemällä henkilökohtaisuuksiin. Voimme kaikki olla tässä tilassa aitoja, tasavertaisia, omia itseämme ja johtaa tätä matkaa yhdessä – koska niin haluamme.

”Tässä on tulos, kun välitetään ihmisestä, kun annetaan mahdollisuus”, Ville Nieminen sanoo ääni väristen Suomen voittaessa sensaatiomaisesti jääkiekon maailman­mestaruuden SM-tason joukkueella NHL-tähtiä täynnä olevaa Kanadan joukkuetta vastaan sunnuntaina 26.5.2019. Taidan olla samaa mieltä Näsijärven tiikerin kanssa – yhteisö ja välittäminen ensin tuo aina lopulta myös tulosta.

Tätä ajattelen johtamisesta = tätä ajattelen ihmisyydestä. Mitä sinä ajattelet?

Viitteet:
Brené Brown, Dare to Lead, 2018
Schmidt, Rosenberg, Eagle: Trillion Dollar Coach, the leadership playbook of Silicon Valley’s Bill Campbell, 2019